sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Kesä säistä nauttimassa

Pari päivää tässä saatiinkin nauttia ihan kesäisistä säistä mutta jälleen kerran tenään taivaalta on tullut reippaasti vettä. Näiden parin päivän aikana on nautiskeltu hyvästä säästä ja käyty Ruissalossa molempina päivinä. Kamerakin on ollut aika aktiivisesti käytössä joten ajattelin tällä kertaa tehdä kuva postauksen. Toivottavasti pidätte ja kertokaa ihmeessä suosikki kuvanne.

Onko pakko häiritä mun unia sen kameran kanssa?

Tää on mun lelu
Perjantaina lähdimme aamupäivällä Ruissaloon Saaronniemeen katsomaan, millainen on sinne tullut uusi koira puisto. Puisto seuraa ei ollut mutta Iisakki juoksenteli hetken puistossa tutkien paikkoja. Illalla käytiin vielä koti ympäristössä ottamassa muutamat kuvat




Mopolla kohti tuntematonta.



Nyt se nanna tänne. Olen ihan tarpeeks kauan ollut kuvattavana.

Oliks sulla jotain asiaa?


Lauantaina suuntasimme uudelleen Ruissaloon Saaronniemeen, tällä kertaa kuitenkin seurana oli kaverini Lotta koiransa kanssa. Ohjelmassa oli bussilla matkustamista, piknikki, koirapuistoilua ja lisää bussilla matkustamista.

Piknik seura

Hippu

Ranalle tähyilyä

Rannalle tähyilyä kaksi

Paljon hyviä tuoksuja

Eks mä ollutkin kaniini?



Moi kamu

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Mätsäreissä

Aamu starttasi taas tyypilliseen tapaan luonnollisella herätyskelolla eli Iisakin herättämänä, tosin tällä kertaa vain muutamaa minuuttia ennen herätyskelloa. Aamupala Iisakille ja pikainen pissatus, jonka jälkeen herra päättikin jäädä ulkoilemaan. Kello tikitti eteenpäin hurjaa vauhtia ja pientä juoksentelua oli kun tavaroita etsiskelin. Kaverini Sussu ja hänen koiransa Muru tulivat meille vähän ennen kymmentä. Sitten enää loput tavarat kassiin, koirat autoon ja kuonot kohti mätsäreitä. Tällä kertaa mätsärit olivat ShowHaun Roadshown yhteydessä Turun lemmikkiasemalla.

 Paikanpäällä otettiin koirat pois autosta ja häkit kantoon. Ihmisiä koirineen oli tässä vaiheessa jo jonkun verran eli ihan hyvä että oltiin hyvissä ajoin paikalla. Katsottiin häkeille hyvät paikat ja lähdin jonottamaan ilmoittautumiseen. Sussu päätti tällä kertaa jättää välistä, koska Muru ei ollut ihan edustuskunnossa. Ilmoittautumisen jälkeen suuntasimme valokuvakseen eli siis Roadshown aikana kuvataan koiria ja koirien kuvat menevät kuonokirjaan jossa niitä voi äänestää. Olisin halunnut tähän postaukseen linkin Iisakin kuonokirjaan, mutta valitettavasti palvelussa on ollut ruuhkaa ja kuvia ei ole vielä tullut. Joten linkki tulee myöhemmin, kunhan kuvat saadaan. Tosin saa nähdä millainen kuva on koska Iisakki oli päässyt sopivaan vahtiin räksyttämisen kanssa. Kuvauksista sai myös mukaan herkku kassin.

 Kuvausten jälkeen käveltiin alueella, totuteltiin muiden koirein läsnäoloon ja käytiin kaupassa ostoksilla. Tosin tällä kertaa mukaan tarttui vain muutama korva ja yksi nanna pussi. Pentujen kehä alkoi kahdentoista aikaa joten aikaa oli hyvin. Koitin purkaa Iisakilta ylimääräistä energiaa, mitä tuntui silloin olevan aika paljon, ja saada kontaktia koiraan mutta enhän minä ollut läheskään niin kiinnostava kuin ympäristö. Pienten aikuisten kehien loputtua päätin käydä Iisakin kanssa pyörähtämässä kehässä, koska viime kerralla kuljettiin kokoajan nokka maassa. Tälläkin kertaa maa veti puoleensa mutta toivoin että pieni tutustuminen pohjaan auttaisi. Pian alkoikin pienten pentujen kehä. Katseltiin muutamien pyörähdykset ennen omaa vuoroa ja en voi muuta kun ihailla sitä miten toisten pennut ovat jo niin kärsivällisiä ja mitään temppuiluja ei tehdä. En tiedä harjoittelevatko ne sitten niin kamalasti vai mikä siinä on.  Itselleni tärkeintä on kuitenkin se että koira viihtyy. Pian olikin meidän aika mennä kehään. Tällä kertaa oli kehässä toimiminen vähän erilaista kuin aikaisemmissa mätsäreissä. Ensin koira pöydälle katsottavaksi, Iisakki oli jälleen reippaana ja tervehti iloisesti tuomaria, ainoastaan hampaitaan ei olisi halunnut näyttää mutta suostui lopulta nekin näyttämään. Sen jälkeen koiran kanssa juoksutus yksikseen ja Iisakki liikkui 
kohtuullisen hyvin. Lopuksi vielä yhdessä ympäri ja loppuun seisotukset. Saatiin punainen nauha ja olin tyytyväinen. Punaisten kehässä ei sijoitusta saatu.


Pienten pentujen kehän loputtua pakkailimme tavaroita ja katsoimme lapsi ja koira kehän, jonka jälkeen suuntasimme bussipysäkille missä odottelimme bussia aikas kauan. Kotiin päästyämme Iisakki oli sen verran väsynyt että loppu päivä meni lepäillessä. Päivä oli minun mielestä kaikin puolin onnistunut ja kaikista tärkeintä oli että koiralla ja itsellä oli hauskaa.

Onko joku muu ollut ShowHaun RoadShow kiertueella? Mitä piditte tapahtumasta? Jos olitte kuvaksissa tai olette luoneet kuonokirjaan sivun, niin laittakaa linkki kommentteihin.


~Venla

maanantai 1. kesäkuuta 2015

SINÄ LOUKKASIT MINUA



Minä ja yli sata muuta blogia on mukana Tipulassa-blogin kampanjassa SINÄ LOUKKASIT MINUA. Kampanjan aiheena on tarttua nettikiusaamiseen ja siihen, miten julmaa se voi olla.

Tipulassa-blogin Emonen kyseli tuossa jonkin aikaa sitten blogeja mukaan kampanjaan ja enhän minä voinut muuta kun lähteä mukaan. SINÄ LOUKKASIT MINUA kampanjan idea on aivan mahtava ja aihe on todellakin minulle tärkeä.
Sosiaalisesta mediasta ja ylipäätään netistä on tullut kiusaajien uusi temmellys kenttä. Mikäs siinä nettihän tarjoaa aivan loistavat puitteet kiusaamiseen ja kiinnijäämisen riski on pieni. Anonyymisti tai salaprofiilin takaa on helppo lähetellä viestejä ja kommentteja joita ei aina edes ajatella. Kuitenkin nyt maailmalta on kantautunut ikäviä uutisia siitä kuinka nuoret ovat tappaneet itsensä nettikiusaamisen takia. Mistähän tämäkin mahtaa johtua? Turha syylistä sosiaalisen median sivustoja joissa kiusaajia ei saada jäljitettyä vaan olisi aika katsoa peiliin ja ajatella miten itse käyttäytyy netissä.

Sitten itselleni ehkä siihen tutuimpaan aihealueeseen eli bloggaajan rankkaan elämään. Itse olen onneksi vielä säilynyt ilman ikäviä kommentteja mutta valitettavasti blogeissa pyöriessäni niihin törmään todella usein. Oli blogisi millainen vain, kirjottaisit mistä vaan tai olisit itse ihan millainen vaan ikäviä kommentteja kaivetaan ihan mistä vaan. Jokaisen uuden bloggaajan on varauduttava blogia perustaessaan niihin ikävien kommentteja läjään. Nuoremmille sanotaan että älkää perustako blogia koska että ole valmiita ottamaan sitä kaikkea roskaa selkään. Mutta miksi näin pitää olla? Miksei jokainen voisi hyvissä mielin perustaa blogia ja tietää että roskaan ei tule?


Kiusaamattomasta netistä ollaan vielä kaukana mutta muutos lähtee teistä ihmisistä. Jokainen joka tekee päätöksen olla kiusaamatta netissä, on jo edistys askel eteenpäin.

Arvosteletko kaupan kassajonossa muiden ruokaostoksia ja ulkonäköä? Kommentoitko leikkipuistossa vanhemmalle, miltä tämän lapsi näyttää? Kerrotko kanssaihmisille, kuinka rumia, ällöttäviä ja vastenmielisiä he ovat? Kehotatko ostarilla pyörivää nuorta tekemään itsemurhan?

"Vitun kaksnaamainen pullukka huora! Tajuutsä et kukaan ei lue sun blogii koska oot niin säälittävä, etkä saa ikinä munaa tolla naamalla ja parempi jos vaa tekisit jotai tolle naamalles... painu sinne vittuun mistä tulitki ja kato peiliin ja jätä ne pullat yms. pois ihan suosiolla. Oot sairas ja lihava lehmä! ammu ittes!"

"Kateelliset muuta keksi." väitätkö että joku olisi sinulle kateellinen? :D sinun elämässäsi ei ole mitään kadehdittavaa tai ihanteellista. Ruma, Läski, loismatonen joka kuluttaa yhteiskunnan rahoja."

"sun muodoillas et oo voinu sairastaa anoreksiaa, oot säälittävä huomiohuora jolla ei ole yhtään ystävää ja joka baarissa istuu yksin nurkassa turpa kiinni"

”Mietin kuvia katsoessa, kuinka Eve on tosi pullukka. Olet kertonut syömis ongelmista hänen kanssaan. Ei hän kyllä näytä yhtään siltä ettei ruoka maistu. No, tietty jos annat makeita välipaloja asia saa toisen näkökannan. Silloinhan ruoka ei enää maistu ja lihominen on taattu. Eikö neuvolassa jo puututa asiaan? Ylipainoinen lapsi noin varhaan on kyllä lihava nuori/aikuinen.” (Kyseessä on normaalipainoinen vauva.)

”Usein sanotaan, että geenien sekoittaminen tuottaa terveitä jälkeläisiä. Aina se ei kuitenkaan näy sattuvan kohdalle." (Kirjoittajan lapsen vammaisuudesta.)

"Vittu oot nolo tapa ittes"

"ootko harkinnu itsarii? Jos oot ni mitä sä tääl enää oot?"


Ilkeät kommentit loukkaavat myös netissä. Me toivomme asiallista kommentointia blogeihin.

A girl with too many pictures  -  Ai karkkii!  -  Aiatar  -  Aikuistumiskipuja  -  All hearts are wonderful  -  Am I Invited  -  Annun elämä uusiksi  -  Arkilove  -  By Tinja Katariina  -  Elämänilon alkulähteillä  -  Elämää pyörätuolista käsin  - Emilia Christine  -  Enni Heidi  -  Ennin kengissä  -  Essi Maaninka  -  Fifty Ways  -  Haaveilen kaikesta  -  Haaveita ja oikeeta elämää  -  Harmaa ja muut iloiset värit  -  HeioonJenna  -  Hulivilini  -  Ida Parviainen  -  Ihanan karmea  - Ikimuistoista  -  Inku-chan  -  Inspiration  -  Jemppuu  -  Jenni's Lullaby  - Kaaosta ja kukkamekkoja  -  Kadun aurinkoisella puolella  -  KIDULT  - Kitujainen.com  -  Kotiäidin elämää  -  Kouluta Ite Paremmin  -  Kun äiti kelaa  - Kuvastin  -  Käenpesä  -  Lady of The Mess  -  Leveämmin hymyilevä perhe  - Chasing Happiness  -  Life à la Annika  -  Life is an illusion  -  Lifestyle by Maiju Kristiina  -  Love yourself first  -  Loyal Companion  -  Maalia kohti  - Mammalaiffii  -  Mansikkatilan mailla  -  Marjukka Katariina  -  Meidän Pieni Ryyni  -  Mieleni on maalaus  -  Minäkö keski-ikäinen?  -  Moonika Kristiina  - Munakoisoni ja minä  -  My life, with love Alesya  -  Nani - Be yourself  - Napsahduksia  -  Natalia  -  Never Give Up  -  Nightwish Diamonds  -  Nuori ajattelija  -  On my way  -  Operaatio Äiti  -  Optimismia ja energiaa  -  Outi's life  -  paint my house BLACK  -  Paiqo  -  Perhosia masussa  -  Pieni Lintu  - Pikku Bambin Blogi  -  Pinkit korkokengät  -  Privaattikamaa  -  Rakkaudella Hannele  -  Reborn Beast  -  Rouva Y  -  Ruusumäki  -  Saijis  -  Smagatsoff  - Something different by Emilia  -  Spread your wings  -  Syvältä  -  Tassuttelijan päiväkirja  -  Teijan Kauneus Blogi  -  The Blind Leap  -  The Diary of Mariella Elisabeth  -  The World According to Jani  -  Thrill Me Tonight  -  Tipulassa  - Touch the sky  -  Tuulanneli  -  Unelmia jahdaten  -  Unelmiin tai sinne päin  - Vilhelmiina Lyydia  -  Waldgeistory  -  Weekend Chic  -  XL elämää  -  Zeninan  -  Äiti ja melukylän lapset  -  Äiti on vihannes  -  Äiti yrittää

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Taukoa taukoa taukoa.

Niin kuin otsikkokin jo kertoo, on tämän blogin puolella ollut todella pitkä tauko ja turhaa kai sitä taukoa taas selittelemään tai pitämään suuria lupauksia blogin uudelleen elvyttämisestä. Tämä blogi elää meidän elämän mukana ja välillä näköjään vain tulee hiljaisia taukoja. Kesä on kuitenkin alkanut ja uudet tuulet elämässämme alkanut. Jälleen on taas todellakin aikaa touhuta ja treenailla, kun kerta on loma. Vaikka lomaani tietenkin kuulu muutama viikko töitä ja kirjotuksiin lukua, on sitä aikaa silti enemmän myös touhuta herran kanssa.

Tähän reiluun kuukauteen on mahtunut mukaa paljon kaikenlaista ja kaikesta ei voi millään puhua. Meidän kuukausia on pitänyt sisällä mm tätä: auringossa loikoilua, treenailua, juhlimista, mätsäreitä, haukkumista, syömistä, keväästä nautiskelua, mäykkytreffit, lenkkeilyä, isoveikan hoitamista, muiden kanssa leikkimistä, uusien asioiden ihmettelyä, lelujen rikkomista, uusia hankintoja, ihmettelyä, leikkimistä, lääkärissä käynti…  Eli vaikka blogi on jälleen elellyt hiljaisuudessaan, on meillä riittänyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Tosiaan olemme Iisakin kanssa käyneet tässä kaksissa mätsäreissä. Ensimmäiset olivat jo ennen toukokuuta jolloin siis virrallisesti korkkasimme ensimmäiset mätsärit. Mätsärit olivat myös itselleni ensimmäinen kerta ja pieni jännitys oli myös itselläni. Saavuimme Iisakin kanssa jo hyvissä ajoin paikalle ja myöhemmin sanottuna siitä oli todellakin hyötyä. Kävin ilmoittautumassa ja sitten meillä olikin hyvää aikaa odotella kehien alkua. Tutustuimme paikkaan ja Iisakki sai rauhassa totutella monien koirien läsnäoloon. Onneksi emme olleet ihan ensimmäisiä joten näin muutamat esimerkit ennen kehään astumista. Meidän kanssa samaan aikaan kehässä oli toinen mäykky Nuunuu. Tuloksena ensimmäisistä mätsäreistä oli SIN1 ja BIS2. En voinut muuta kun olla ylpeä. Suoraan sanoen en olisi uskonut että Iisakki osaisi käyttäytyä noin hyvin. Toisissa mätsäreissä oltiinkin sitten tasan viikko sitten, sieltä tuloksena punainen nauha ei sijoituksia.






Helatorstaina kävimme pyörähtämässä mäykkytreffeillä Ihalassa yhden omalla pihatarhalla. Mukana oli 20 mäykkyä ja yksi basset. Vipinään ja vilskettä siis riitti kun mäykyt juoksentelivat keskenään ja touhusivat. Mukana oli myös kolme pientä mäykky pentua ja kyllä taas pentukuume hetkeksi nousi.








Sitten on taas kohdattu sitä koiran omistamisen inhottavampaa puolta. Iisakki aloitti tällä viikolla maanantai-illalla oksentamisen ja oksentelua jatkui koko yön.  Aamulla ajattelin kokeilla että jos ottaisi ruokaa ja laitoin pienen kokkareen ruokaa ja runsaasti piimä kulhoon, mutta mitä siihen Iisakki reagoi tuijottaa vaan kulhoaan ja ulisee. Siinä kohtaan kellot todellakin rupesivat soimaan että kaikki ei ole kunnossa. Minun pitäisi itse lähteä kouluun tekemään koetta mutta enhän heti raaskin jättää koiraa. Äitini onneksi tuli yö vuorosta ja aloitti eläinkääreille soitot. Minun oli kuitenkin pakko lähteä kouluun, etten myöhästyisi kokeesta. Jotenkin taas tuntui niin kummalliselta, että piti soittaa viisi eri eläinlääkäriä läpi ennen kuin yhteen päästiin. Jokaisesta oli sanottu että pitää toimitta ehdottomasti lääkäriin mutta heillä ei mahdu. Eläinlääkäreitä kun kuitenkin on todella paljon. Onko joku kokenut joskus vastaavaa? Iisakki oli laitettu suoraan nesteytykseen kun oli ollut niin kuiva, ja oli muuten tutkittu. Päästiin hakemaan kuitenkin koira vasta illalla kotiin. Iisakki on kuitenkin toipunut hyvin ja pian päästään siirtymään kokonaan normaaliin ruokaan. Meillä kuitenkin asustaa taas jälleen kerran luukasa.



~Venla

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Kestävät lelut hukassa

Eläin kauppaan astuessa tai kaupassa lemmikkihyllylle mentäessä on ne täynnä kaiken maailman leluja. On erikokoisille koirille sopivia leluja, aktivointii tarkoitettuja leluja, vinkuvia leluja yms. Siis luulisi että jokaiselle löytyy se sopiva. Siitä huolimatta Iisakin lelukoppa näyttää tältä. 


Näistäkin lähes kaikki ovat jollain tapaa jo rikottuja tai sitten Iisakki ei tykkää leikkiä niillä. Ongelma ei siis ole se että ei valikoimasta löytyisi sopivia vaan siitä että mikään ei kestä Iisakin käytössä. En tiedä kuinka suuri ongelma tämä on mutta uskon kuitenkin että emme ole ainoa perhe jossa lähes kaikki lelut rikotaan. Meillä tällä hetkellä ehjänä ovat ainoastaan aktivointilelut ja pallot. Toisaaltaan jos tätä positiivisesti ajattelee, ei sentään revi ja riko huonekaluja yms. 


Paljon on erilaisia leluja kokeiltu, on tehty itse sekä ostettu kaupasta. Mikään ei vaan tunnu kestävän tätä termiittiä. Olisihan se helppoa jos herra tykkäisi leikkiä palloilla tai naruleluilla jolloin niitä löytyisi kestäviä tai uusien hankkiminen ei veisi niin hirveästi rahaa. Mutta tämä herra rakastaakin leluja jossa kankaan sisällä on jokin vinkuva osa eli siis niitä ”tyypillisiä” leluja. Oikeastaan harmittaakin, kun jossain kaupassa on myyjäkin sanonut että on kestäviä leluja. Ja mitä sitten kävikään, Iisakki on leikkinyt 10min ja jokin osa jo puuttuu. Itse tekemällä tulisi siis halvemmaksi. Tähän mennessä kestävimmät lelut ovat olleet Ikean pehmolelut tai kirpparilta löydetyt vauvojen uniriepu lelut. 

Tietenkin tiedän ja ymmärrä että koira leluistakin on tullut melkoinen bisnes niin kuin kaikista muistakin lemmikkiin liittyvistä. Ihmiset käyttävät lemmikkeihin paljon rahaa ja osalle se on se lapsen korvike. Kuitenkin toivoisin että kun ostan sen 10€ lelun, kestäisi se kauemmin käyttöä kun sen 10min. Lelut ovat kuitenkin suunniteltu koirille, mutta eivät silti kestä käyttöä. En meinaan usko että Iisakki vaan olisi jotenkin erityinen rikkoja vaan kyllä muutkin ne lelut rikki saa.



Tässä nyt vähän enemmän asia postaus. Toivottavasti piditte ja tietenkin olisi mukava kuulla mielipiteitänne ja kokemuksianne asiasta. 
Rikkooko teillä koira/koirat lelunsa? Tiedättekö jotain leluja jotka kestäisivät?

~Venla











keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

hiljaiselon takana

Blogin on nyt elellyt täällä hiljaiseloaan mutta arkemme on pyörinyt kokoajan vauhdilla eteenpäin. Syy tähän passiivisuuteen blogin puolella olin ainoastaan minä. En se enempään jaksa asiaa ruveta selittelemään mutta se aika mikä minulla oli muiden asioiden jälkeen, päätin käyttää sen Iisakkiin. Aika on mennyt hurjan nopeasti ja arkemme on todella rullannut vauhdilla eteenpäin. Jonkin verran kehitystä on näkynyt mutta välillä on jumitettu paikoillaan. Kamera on ollut sopivasti aina silloin tällöin mukana, joten ajattelin kuvien kanssa lyhyesti kertoa mitä kaikkea hiljaiselon aikana on tehty ja tapahtunut.


Harjoiteltu temppuja ja kärsivällisyyttä


Lenkkeilty

Peltorallattu

Juoksenneltu metsässä ja harjoitellut tasapainoa.

Nautiskeltu auringosta

Urkki oli hoidossa 2vk jolloin eleltiin kahden koiran kanssa


Pihalla touhuamista

Levätty isoveikan kainalossa

Anettu pusuja

Täytetty ruokavarastot

Käyty koirakoulussa

Iisakki sai postia: "mä oon niin leija"

Käyty vähän ostoksilla

Siivottu Iisakin tavarat

Eletty siis sitä aivan normaalia arkeaa koiran kanssa 


Tässä nyt tämä vähän erilainen postaus. Toivottavasti piditte Ja tietenkin kommentteihin saa laittaa ehdotuksia millaisia postauksia haluaisitte. Tosin näin pitkän tauon jälkeen ideapankissa on paljon ideoita mutta lisää kaivataan aina. Ulkoa asua koitan tässä päivitellä pikkuhiljaa. 

~Venla