Olen aina ollut eläin rakas ja koko elämäni vinkunut omaa koiraa. Mutta näihin tappijalkaisiin pötkylöihin en ole aikaisemmin kiinittänyt huomiota. Kunnes sattui täydellinen mahdollisuus nimittäin sain hoitokoiraksi karkeakarvaisen mäyräkoira Nuuskun. Nuusku tutustutti minut näiden pötkylöiden salattuun maailmaan. Opin tuntemaan koiria ylipäätään mutta varsinkin tutustuin mäyräkoiriin ja niiden ihanaan luonteeseen. Mäyräkoirat jos mitkä ovat omanlaisia koiria ja ainutlaatuisia persoonia. Rakastuin siis aivan täydellisesti näihin jääräpäisiin otuksiin. Pian huomisinkin että katu kuvasta bongasin kaikki mäyräkoirat.
Rakkaan hoitokoirani kuoltua keväällä alkoi hinku omaan koiraan taas kasvaa. Jonkin aikaa siinä meni kun ihailin muita koiria, katselin pentueita ja haaveilin omasta koirasta. Kuinkas ollakaan mäyräkoiraan se sydän vei. Sitten sattui sopiva hetki kun äiti kertoi facebookissa olevasta ryhmästä: mäyräkoiranpentuja myynnissä. Selailin sitten siellä kuvia ja kuume kasvoi kasvamistaan. Löysin pentueen jossa oli neljä pentua jotka olivat rakkauslapsia. Siitä kipinä nousi ja sain kuin sainkin suostuteltua vanhempani siihen että meille tulisi koira. Pian oltiinkin jo pentua katsomassa ja lopullinen päätös tehtiin. Nytten sitten asustellaan pienen oman mäyräkoira pennun kanssa joka ei aina ole niin helppoa. Jokainen mäyräkoiran omistaja tietää kylää millaisia nämä veitikat ovat.
Idean tähän postaukseen sain luettuani armi blogia joka on vasta ikään perustettu blogi jossa 11 vuotias tyttö kirjoittaa mäyräkoirastaan. Kirjoituksessaan puhui että uutta koirakaveria ollaan harkittu ottettavaksi. Niin siihen oli joku kommentoinut että mitä koiraa. Vastaukseksi tuli mäyräkoiraa.
~Venla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti